Taaziyaa Waraabeessaa

Taaziyaa Waraabeessaa 

Gaafa tokko, Waraabeessi ilmoo isaa tokko dhabe. Gadda guddaadhaan guutamee, gara mana isaa taa’ee taaziyaa jalqabe. Hiriyoonni isaa garaa garummaa isaanii osoo beekanii, garaa cituudhaan akka ilmoon isaa du’e odeeffannoo walii dabarsan.

Bineensota bosonaa fi beelladoonni waan kana dhagahan osoo hin turin rifatanii wal mari’achuufi yaaddoo seenan. Isaan keessaa gariin, “Obbo Waraaboo yoo dhaqne maal nu gochuu danda’a?” jechuun sodaachaa turan. Gariin immoo, “Yoo hin dhaqne, akka nu aarfatu beekna” jedhanii naannoo gaaddisaatti walii mari’atanii taa’an. Keessattuu Re’ee fi Diboonni, hedduu sodaatanii, “Eenyutu nu baasa laata? Gara sana deemuu ni danda’amaa?” jedhaniitu wal gaafachuu jalqaban.

Kana irratti bineensota akka Gafarsaa, Hilleensaa, Adurree, Sololiyyaa fi Gogoorri, marii bal’aa taasifachuun, “Waa malee taaziyaa kana dhaqnee gad geenya moo?” jedhanii xumura irratti murtee bu’uuraa tokko irra ga’an: "Hin dhaqnu!"

Re’ee fi Diboonniis akkasuma. Gara mana Obbo Waraaboo deemuu dhiisanii, of eeggachuu filatan.

Garuu warri taaziyaa dhaqan immoo midhaan ta'anii hafan. Waraabeessi isaan gara mana isaatti affeeruun, akka gaddaa waliin qooddatan of fakkeessuun, tokkoon tokkoon isaanii bitaa mirgaan goda isaa ol seensisee nyaachaa ture. Akka Teyrii, Kuruphoo, Gadamsaa, Dhiddee fi Awwaaldigeessaa keessa hin hafne.

Taaziyaa sana irratti, Jeedelloonis dhufte. Garuu yoo gaaddisa mana sana jirtu irraa inni affeeru, Jeedoon abshaala waan taateef “Ani ol hin seenne, asuma taa’a. Yoo ol seene, gad hin bahu, narraa turti” jettee jalaa fashalte.

Sana booda, Qalameen dhufte. Isiinis gaaddisa muka gubbaa irraa taa’uun mana irraa fagaatte, akkanatti jechuu jalqabde:

“Obbo Waraaboo, jajjabaadhaa... gadda keessaniif na boochistee!”

Waraabeessi ammoo ol ilaalchaa “Mee gad bu’i Qamuu!” jedhe. Qalameenis itti deebiste, “Ani asuma taa’uun filadha. Yoo gad bu’e dafee hin bahu…” jettee.

Ammaas Jaldeessi dhufe. Qalameen isa argitee muka lulufte. Jaldeessi ol ilaalchaa, “Ati amma mee yoomi as gahe? Maalif mana hin seenne?” jedhee gaafate. Qalameen garuu “Mataa lafa ciisuutu natti fakkeesse. Muka irra taa’i” jettee. Jaldeessis akka aantee isaati, qarree gubbaa taa’ee, mana ol seenuu dide.

Obbo Waraaboon yeroo kana aare. “Maaltu ol seenuu dide? Mana kiyya toluu baatee?” jechuun yeroo gaafatetti, Jaldeessi akka amna ofiitti “Yoo ol seene dafee gad hin bahu. Kanaaf asuma filadhe” jedhe.

Yeroo gabaabaa booda, Harrootni ganda keessaa harka 50 ol ta’an, wal guuranii gara taaziyaa Obbo Waraaboo dhufan. Waraabeessi isaan arguu jalqabee, booyuu jabaa jalqabe:

“Yaa ilmoo koo, buburree koo,

Eenyutti na dhiifte? Gadda koo argi.

Mee narraas gangaladhu, na boharsi...”

Imimmaan dhangalaasaa, Waraabeessi firoottan isaa waliin boolla booyichaa keessa seene. Harrootni ammoo gad dhiitanii, of irraa marsee dhaabbatan.

Harreen dhaltuu sagalee bareeddu qabdu tokko faaruu jalqabde:

“Ilmoo koo, Jannataa koo, Maaltu si balleesse?

Mee nutti deebisi, Gooftaa koo waan baayyee qabda!

Sagalee isaa har’aa, mee Jinniin haa barreessu…”

Waraabeessi faaruu kana dhagahee akka booyichaa cimsu godhe. Sana booda Harrootni wal mari’achuun: “Mee Nyagoo xiqqoo kana laaqana haa godhatu” jedhanii murteessan.

Nyagoonis, yaada isaanii dhageessitee, “Ani xiqqoodha, garuu aniif siifan laata?” jettee harka isaaniitti kennamte. Yeroo kana, nama keessatti fokkisaa ta'e tokko, Wadaalli, kaatee “Obbo Waraaboo, laata keessummaan du’u hin qabu. Mee hidhii keenya irraa muraa fudhadhu!” jedhe.

Waraabeessi gammadee, ajaja dabarse: “Hidhii isaanii muraa, nyaataaf naaf qopheessaa!”

Harrootni 50 hidhii isaanii irraa of muruun deebi’an. Guyyaa sadaffaatti, Obbo Waraaboon waamicha haarawaa godhe:

“Ilma koo yaadachuuf wadaaja qopheesse. Koottaa!”

Harrootni akkuma duraanii walitti dhufan. Garuu yeroo Waraabeessi isaan ilaalu, hidhii kan qabuu hin jiru. Akkuma isaan ilaalu, isa irratti kofluu fakkaatan. Waraabeessi aare:

“Jarri kun tuffii naaf qabu! Inni booyee taa’u, isaan ammoo hidhii isaanii baafachuun natti kofluu eegalanii!?”

Akka ajaja kennetti, firoottan isaa Harroota marsanii nyaachuun xumurani.

Barnoota Wal Fakkaatu

Wanti as irraa barannu, dubbii “taaziyaa” jedhu jalatti bineensota hawwachuuf yaaluun, ofii keenya gaaga'ama keessa galchuu danda'a. Bineensota ta’i yookaan nama ta’i – osoo ilaalcha dogoggoraa qabaannaan, jaalala fakkeessuun miidhaa fida. Kanaaf, nama gaddisiisee of fakkeessu yoo arge, eenyummaa isaa beekee, daangaa ofii eegachuun baay’ee barbaachisaadha.